Käytiin Kamun kanssa lepposalla iltakävelyllä ja kun oli vielä niin lämmin, niin päätin tuoda Ristonkin vielä hetkeks ulos. Se tykkäs kauheesti ja oli paljon rennompi kun normaalisti. Varmaan, kun tälleen illalla on niin rauhallista ja hiljasta, kun ei kuulu juurikaan liikenteen melua ym. Naapurin poika tuli autolla pihaan, eikä oltu kaukana parkkipaikalta niin Risto pysy ihan paikoillaan, vaikka normaalisti olis kyllä pinkonu karkuun johonkin pensaan taakse. Ilme oli kyllä sellanen, et juoksenko vai enkö. Pysyi kuitenkin ihan paikallaan :) Risto anto mun yhessä välissä jopa silitellä ihan kunnolla itteensä saamatta mitään ”jäniskohtausta” ja asettu makaamaan ja oikein nautti silityksistä :) Ulkona tällänen ei todellakaan oo normaalia, se kun luulee aina joutuvansa takas sisälle jos kosken siihen.

Löysin meidän kävelylenkillä tosi isoja voikukanlehtiä hirveet määrät ja olihan niitä sit pakko kerätä kaneille iltapalaksi :P Huuhtelin ja valutin niitä sen aikaa kun Riston kans ulkoiltiin, kun ei ollu omasta pihasta kerättyjä niin ei sit varmasti tiedä jos niissä on jotakin kanin suuhun sopimatonta. Vaikka ei ne ihan tien vierestä ollu, et ei kai niissä pitäis olla. Mut koskaan ei voi olla liian varovainen.

Runo vähän arkaili, kun kuvasin niitä ja kävi aina vaan nappaamassa pari lehteä mukaansa ja juoksi niiden kanssa johonkin piiloon syömään. Pampula ehti sillä välin vetämään ainakin kolme kertaa enemmän lehtiä mitä Runo. Runon pienen koon takia sillä tulee massukin nopeemmin täyteen ja kun se riekku sohvalla ja ties missä niin kyllä tiesi missä tää yks läski vietti aikaansa…

Pampula on oikeesti kyllä yks k***pää noissa ruokatilanteissa. Äsken annoin niille pienet palat kuivattua ruisleipää, Pampulalle pienemmän palan ja Runolle isomman. Ni tää läski oikeen kiukkusesti puhahtaa ja varastaa sen Runon isomman leipäpalan ja juoksee koppiin mussuttamaan sitä tyytyväisenä. Runo kilttinä poikana tyytyy pienenpään palaan. Sit kun se ehti tietysti syömään sen leipänsä ennen Runoa, niin eikös se tule tuuppimaan Runoa siihen malliin, että jos en olis napannu sitä syliini se olis vieny sen Runon leivän lopunkin. Ja tätä tapahtuu siis joka kerta, kun niille jotain antaa. Ja aina kun antaa pellettiä niin Pampula pomottaa Runoa ihan sikana ja Runo joutuu odottelemaan, kun neitin pää täyttää vähän väliä koko ruokakupin ja siten Runo saa paljon vähemmän ruokaa.. Nyt se on ollu jonkun aikaa lihotuskuurilla, Pampulan taas pitäis olla laihiksella. Tai no ei enää, kun se on ihan hyvän painonen tällä hetkellä. Mutta niitten ruokinta on lievästi sanottuna haasteellista. Nyt tota niitten touhua seurattuani taas päätin, että tästä lähtien ne syö erikseen ainakin pelletit. Runon on nyt pakko saada painoaan pikkusen takasin, ja on kai toi aikamoinen stressikin kun toinen koko ajan pomottaa ja on tollanen kunnon kiukkupussi koko ruokailun ajan.

Saiskos maistaa? :P

Om nom nom..

Risto sai jatkaa iltapalaansa ulkoilun jälkeen (Ristohan syö meinaan hienosti ulkona) omassa häkissä.

Nyt ois kanit aika naatteja, makoilee vaan pitkin lattioita. Eiköhän ne tänä yönä anna mun nukkua. On meinaan riekkunu niin, että jouduin toissayönä nousemaan sängystä keskellä yötä päästämään ne vapaaksi, kun yhet veti kilpaa rundia ympäri häkkiä. Tosin ei siitä vapaaks päästämisestä ollu kauheesti hyötyä, kun ne jatko sitä riekkumista pitkin kämppää. Ja Runo riekku rakastamallaan sohvalla sydämensä kyllyydestä. Ja ah, se ääni mikä niistä kynsistä lähtee kun ne raapii kangassohvaan! Ei siinä paljoa nukuttu, ei. Ja Kamu antoi oman lisänsä, kun se kulki vinkuen niiden perässä papanoiden toivossa.. Aargh! Se sentään totteli, kun sen käski omalle paikalle nukkumaan takaisin. Mut ei menny kauaa niin sama kuvio toistu...

Mut jos ne nyt ois purkanu energiansa ja saisin nukkua rauhassa. Taidan kyllä silti jättää ne yöksi vapaaksi juoksemaan. Hyvää yötä kaikille yökukkujille!